Kuinka kauas on liian kauas?

Etäisyys on väärä mittari

Kartalle piirretty säde käsittelee kaksikymmentä minuuttia moottoritietä ja kaksikymmentä minuuttia kaupunkiliikennettä samana asiana, mutta ne eivät ole lainkaan vertailukelpoisia.

Ajoaika on rehellinen mittari, ja se vaihtelee päivän tunnin mukaan. Työ, joka on kolmenkymmenen minuutin päässä kello kymmeneltä aamulla, voi olla tunnin päässä kello neljältä iltapäivällä, mikä muuttaa tehokkaan iltapäivän yhdeksi työksi.

Käytännön versio tästä on, että liikkuvan rengaspalvelun kattavuusalueen tulisi olla muotoiltu, ei pyöreä. Se seuraa nopeita teitä ja pysähtyy, missä ne eivät kulje, eikä se näytä lainkaan siistiltä ympyrältä.

Aseta raja työn arvosta, ei hyvästä tahdosta

Rajalla kysymys on yksinkertainen: kattaa tämä työ siihen kuluvan ajan, mukaan lukien molemmat suuntat ja riski siitä, ettei se toteudu?

Minimityön arvo etäisyydellä vastaa siihen ilman, että joka kerta tarvitaan päätöstä. Niin tekee myös sääntö, että kaukaisia töitä tarjotaan vain päivinä, jolloin työskentelet jo tuohon suuntaan, mikä maksaa asiakkaalle odotuksen ja sinulle lähes mitään.

Ei toimi, että päätetään tapauskohtaisesti hyväntahtoisuudesta. Jokainen yksittäinen kyllä vaikuttaa järkevältä, mutta malli on, että pakettiauto tekee pitkiä maksamattomia ajoreissuja.

Kohdistaminen voittaa kattavuuden

Tiheästi työstetty pieni alue tuottaa enemmän kuin laaja, jota työstetään harvakseltaan, ja tämä on kasvavalle yllättävää.

• Kaksi työtä samalla kadulla maksaa lähes yhtä paljon kuin yksi työ.
• Tiivis alue tuottaa toistuvia asiakkaita ja suosituksia, jotka tukevat toisiaan.
• Lyhyet väliinjäämiset työssä pehmentävät ylityksiä, kun taas pitkät ajot korostavat niitä.
• Varastopäätökset helpottuvat, kun alueen ajoneuvokanta on tuttu.
• Maine rakentuu nopeammin, kun samat naapurit näkevät sinut jatkuvasti.

Rajan laajentaminen on ilmeinen kasvuliike, mutta se on yleensä väärä ennen kuin nykyinen alue on täynnä.

Sanokaa ei selvästi ja aikaisin

Huonoin lopputulos rajalla ei ole työn kieltäminen. Se on työn hyväksyminen, jota ei olisi pitänyt ottaa, tai asiakkaan jättäminen huomaamaan ongelma varauksen yhteydessä.

Kattavuuden tulisi olla näkyvissä ennen kuin joku investoi aikaa varaukseen. Asiakas, jolle kerrotaan heti, että he ovat liikkuvan alueen ulkopuolella ja tarjotaan korjaamo vaihtoehto, on asiakas, jonka voit vielä pitää. Se, joka pääsee viimeiseen vaiheeseen ja sitten kieltäytyy, ei ole.

Kieltäminen voi olla markkinointia. Rehellinen tieto, että joku on liian kaukana, ja ehdotus, kuka ei ole, jää paremmin mieleen kuin pitkä hiljaisuus.

Antakaa rajan liikkua päivän mukana.

Kiinteä raja on yksinkertaistus, joustavampi versio on hyödyllisempi.

Jos auto on jo menossa suuntaan, kauempana olevat työt maksavat vähemmän kuin eri päivänä. Varausjärjestelmä, joka tietää auton sijainnin, voi tarjota näitä aikoja ja kieltäytyä muista ilman laskentaa joka aamu.

Ero markkinointiväitteiden ja operatiivisten sääntöjen välillä on selvä. Ensimmäinen on luku paperilla; toinen päättää, mitä asiakkaalle tarjotaan.

Tarkista se oikeilla luvuilla.

Useimmat toimijat määrittävät säteen kerran eivätkä tarkista sitä, mikä tarkoittaa, että raja heijastaa ensimmäisen kuukauden oletuksia.

Kaksi kertaa vuodessa tarkistettavat luvut ovat ajomatka per työ alueittain, rajalla olevien töiden osuus, jotka olivat kannattavia, ja kieltäytyneiden kyselyjen osuus ja syyt.

Viimeinen yllättää usein. Yhden suunnan kieltäytymiset viittaavat markkinaan, jota pitäisi palvella, tai rajaan, joka pitäisi piirtää rehellisesti, ja molemmat ovat parempia kuin vahingossa kieltäminen.